Miksi perustin vegaanisia ja ekologisia laukkuja myyvän verkkokaupan?

Ajatus verkkokaupasta lähti liikkeelle ihan arkipäivän tilanteesta. Olen keski-ikäinen nainen ja vegaani, jolle usein on käynyt näin: Olen ostoksilla laukkukaupassa ja katselen keinonahkaisia tuotteita, myyjä tulee viereen ja alkaa hieman nolona selitellä, ettei laukku ole oikeaa nahkaa. Hän lähtee viemään minua laadukkaitten nahkalaukkujen luo. Kun kerron etsiväni juuri keinonahkaisia tai muusta ei-eläinperäisestä materiaalista valmistettuja laukkuja, myyjän suhtautuminen saattaa muuttua, noh, ehkä aavistuksen viileäksi. Toki poikkeuksiakin on.

Nykyään en siis mielelläni kerro, ainakaan heti, että olen oikeasti vegaani. Se taas johtaa joskus hankaliin tilanteisiin, kun yritän kierrellen ja kaarrellen kysellä materiaalista enemmän. Myyjät tietävät yleisesti ottaen paljon tuotteistaan, mutta aina hekään eivät ole ihan perillä, mitä eri materiaaleja tuotteen valmistuksessa on käytetty. Usein luemme myyjän kanssa yhdessä tuoteselostetta ja yritämme saada siitä tolkkua. Elintarvikkeiden tuoteselosteiden on oltava näkyvissä, mutta muiden tuotteiden kohdalla asia voi olla toinen. Etenkin laukkujen materiaali- ja tuotetiedot saattavat joskus olla aika vaikeasti saatavilla. Siksi tuntuu, että olen vähän hankala asiakas, kun kyselen tarkkaan. Lisäksi joidenkin tuotteiden kohdalla on välillä tullut ihan aito epäilys, olikohan tämä sittenkään ihan täysin ei-eläinperäinen tuote. Tervehdin ilolla niitä kauppoja ja tuotteita, joissa on merkintä V, Veg tai sopii vegaaneille. Joku on siis tutkinut asian puolestani, eikä minun tarvitse joka tuotetta tutkia tarkkaan.

Haluan tarjota tämän kokemuksen myös omille asiakkailleni. GreenLooks-verkkokaupan asiakas voi ostaa tuotteita vaivattomasti ja turvallisesti luottaen siihen, että ne ovat 100 % vegaanisia. Ostaminen käy helposti ja nopeasti, sillä tuoteselosteiden lukemiseen ei kulu aikaa. Toki niitä saa lukea, jos haluaa. Pyrin myös siihen, että tuotteet olisivat ekologisia. Toki voi pohtia kriittisesti esimerkiksi keinonahan ekologisuutta, mutta se on ehkä toisen blogin aihe.

Last, but not least eli se tärkein juttu! Minusta tuli vegaani tilanteessa, kun saattelin rakkaan koirani viimeiselle matkalleen ja itkeä pillitin eläinlääkärin lattialla kuolleen koirani vieressä. Tunne siinä hetkessä tuli kirkkaana, että tämä on nyt tässä. En halua enää osallistua, edes välillisesti, jonkun eläimen kuolemaan. No, se oli siinä tunnekuohussa koettu asia, mutta lihansyönti loppui siihen. Tämä on siis oma valinta ja muut tehkööt ja syökööt, mitä haluavat. Haluan kuitenkin omalta osaltani tukea eläinten oikeutta elämään tarjoamalla kuluttajille ei-eläinperäisistä materiaaleista valmistettuja tuotteita.